Aurinkoa, sydänpipoa ja kestopeppuvauvaa

Ihana aurinkoinen (joskin melkoisen kylmä) kevätpäivä ja aamutoimet tehtynä 2-vuotiaalle, vauvalle ja itselle, sekä lounas valmiiksi keitettynä ennen aamu kymmentä. Mitä silloin tehdään? No tietenkin lähdetään ulos nauttimaan siitä auringosta!

Vauva vaunuihin ja suunta kohti lähellä olevaa leikkipuistoa. Vauva nukahti heti vaunuihinsa (ihanaa, kun on jälleen hyväuninen vauva!) ja sain keskittyä täysin Neelan leikkeihin. Kiikuttiin, laskettiin mäkeä, ratsastettiin leijonalla, tehtiin hiekkakakkuja ja kerättiin käpyjä. Lopuksi etsittiin kaksi keppiä, jotka tuodaan tuliaisiksi talonvahdeillemme (Neelan tärkeä, omakeksimänsä, homma). Puistossa en valitettavasti älynnyt ottaa kuvia nyt.

Keppien peritoimituksen jälkeen jäimme vielä tuokioksi leikkimään kotipihallekin. Kannoin esille vanhan muovisen liukumäkihirvityksen, joka sai suuren suosion Neelalta. Siinä laskettiin monet kymmenet laskut. Miten tuollainen hirvitys voikin olla noin mieluinen?

Kuvailin vähän Neelan laskupuuhia ja samalla huomasin, että näistä kuvista voi bongata yhden viimeaikaisista ompelutöistäni, eli pikatikkinä tätä KappAhlin kevätpukua varten tehdyn sydänpipon. En nimittäin löytänyt yhdestäkään monista läpikäymistäni kaupoista väreihin sopivaa päähinettä, joten oli "pakko" tehdä tuollainen pikana (kun sitä ompeluaikaa ei nykyisin ole samassa mittakaavassa, kuin ennen). Malliltaan pipo on ihan perus neliöpipo, sydänapplikaatiolla. Päällinen on mustaa trikoota ja sisällä punainen trikoo vuorena. Sydänapplikaatio on samaa punaista trikoota, kuin vuorikin.

Kylläpä olikin mukava tulla aurinkoisen ulkoilun päälle valmiille nakkikeitolle. 



Lopuksi kuva vielä kestopeppu vauvastamme. :)
(Vaippana ompelemani sisätäyttövaippa ja päällä Ruskovillan lyhytlahkeiset villahousut)

Hui, HAI!

Tällainen yritelmä. En ole ihan varma, tykkäänkö tästä edes. Neela vaan on kalafani, niin täytyi edes yrittää.  Ottobren kaavalla, koko noin 86-92cm. Kankaat ja resorit Triteksiltä. Hai-applikaatio omasta kynästä lähtöisin.

Vauvalahja ystävälle

Ystävä avovaimoineen odottaa pikkuista vauvaa syntyväksi. Ollaan jo yli lasketun ajan, eli pieni voi syntyä koska vaan. Tänään huomasin, että tietenkin pienelle täytyy tehdä jotain lahjaksi, onhan hänen syntymisensä suuri ihme! Hyökkäsin siis kangasvarastoille ja päätin hyödyntää niitä pikkuruisia kankaanpaloja, joita en ole raskinut nakata menemään, vaikkei niistä enää Neelan kokoisia vaatteita saakaan tehtyä. Sampsukalta tilattua sukellusvene-trikoota löytyi pieni pala, muttei siitä saanut ihan koko paitaa tehtyä. Täytyi siis improvisoida (koska minusta tuo kangas on niin ihana ja sopii kummalle vaan, tytölle tai pojalle). Tein siis paitaan etukappaleen valkoisesta trikoosta ja applikoin yhden sukellusvene-kuvan eteen koristeeksi.

Paidalle kaveriksi tein perus collegehousut, ruskeasta collegesta. Tein vyötärölle korkean resorin, sen voi taittaa sitten mieleiseensä pituuteen. Lahkeeseen myös resorit, pysyy paremmin lahkeet paikallaan, vaikka aluksi olisikin hiukan pitkät lahkeet. Kangas on ostettu Triteksin palalaarista joskus aikaisemmin, samoin kuin resorit sekä paitaan, että housuihin (samaa resoria molemmissa).

Nämä vaatteet ovat kokoluokkaa noin 62cm. Toivottavasti ovat tulevien vanhempien mieleen ja päätyvät käyttöön!

Pipoja

Pipoja, vielä kotia vailla. Toinen käy noin 52 päähän, toinen noin 54cm päähän.

Piti tehdä loppuun joskus kesken jääneitä projekteja. Nämä pipot valmistui keskeneräisten pinosta. Minne lie alunperin ajateltu, ei voi muistaa.

"Yy-kaa-koo, pingviinit on täällä, joo!"

Tämän illan pikatikkinä syntyi pingviini- applikoitu trikoopipo Neelalle. Kaipasin hiippahuppuisen lintutakin kaveriksi jotain yksinkertaista, lähes musta-valkoista pipoa. Siitä syntyikin idea, että pingviinit on väritykseltään sitä, mitä hain.

Tänään on paistanut ihanasti aurinko. Isimies on TALVIlomalla ja aika kuluu perheenä puuhatessa. Tänään käytiin uimahallissa uimassa ja puuhailtiin pihalla. Puin Neelalle ulos kurahousut jalkaan ja annoin painaa pitkin pihamaata. Kovasti tyttö konttailikin menemään ja nousi tukea vasten milloin minnekin seisoskelemaan. Ja nauru raikasi! Ihana aurinkoinen rakkaani! <3

Täytyisi painostaa hiukan isimiestä, että kasaisi Neelan kiikun pystyyn pihalle. Kiikkuminen on varmaan parasta, mitä Neela tietää olemassa olevankaan, joten olisi mukava päästä rakkaan harrastuksen pariin ihan omalle pihalle.




Aurinkoisia päiviä kaikille!

Perhonen lentää liihotti Elli-neidin luokse

(Kuvan julkaisuun saatu lupa)

Tässä kuva ilmiselvästi tyytyväisestä perhospipon uudesta omistajasta. Hyvin istuu pipo Ellinkin päähän! :)

Pari pipoa jälleen, kera perhosten tällä erää

Ylempi, tummemmalla perhosella, Neelalle kevätpuvun kanssa pidettäväksi ja alempi, hieman isompi versio vaaleammalla perhosella, ystäväni pienelle prinsessalle.

Näitä on kyllä niin kiva tehdä! Olisiko jollakin pipoille tarvetta? :)

Kukkapipo kukkatakin kaveriksi

Kirppistelin Neelalle aikaisellin tällä viikolla kivan kukkakoristellut takin kevääksi (lähinnä kauppareissuja ajatellen). Nyt illalla ompeluksien huumassa (ompelin lisää taskuvaippoja ja sitten piti saada ommella vielä jotain kivaa) ompelin takin kanssa pidettäväksi pipon. Samaa korvia suojaavaa mallia, kuin aikaisemmatkin pipot, applikaationa pipossa toistuu tuo takin kukka yksinkertaistettuna.

Jokohan sitä kohta malttais mennä nukkumaan... Hiukan ajattelin vielä piirrellä perhosia, sellaisen oli toiveissa yhden pienen tytön pipoon kuvaksi.

Hau-hau siellä ja hau-hau täällä

Neelan ruhtinaalliset 2½ h päiväunet ja äidin rentoutuminen sen aikaan ommellen. Lopputuloksena collegepaita, mäyräkoira applikaatiolla. Pää paidan etupuolella, häntä takana. Korva on irtonainen.

Meillä alkaa kohta olla paitojakin yli omien tarpeiden, mutta näitä on niin hauska tehdä, etten malta olla tekemättä. :D Lisäksi olen niin tykästynyt tuohon malliin, että noista paidoista on tullut ihan lemppareita pukea päälle. Sekä minä, että Isimies valikoi yleensä noita itse tehtyjä Neelan päälle.


                                           Edestä:

                                         
                                          Sivulta:

                                                    

                                                    Takaa:

Nyt täytyy painella Neelan kanssa touhuamaan. Meillä otettiin äsken askelia taaperokärryn kanssa ja kävely&kiipeily vimma on mahdoton! Kohta on äiti ongelmissa pysyä tytön perässä!   :)

Pipo pienelle pojalle ja toinen pienelle tytölle (ja yksi ylimääräinen vailla kotia!)

Heti alkuun varoitus, YSTÄVÄNI KEMISTÄ; Jos haluat säilyttää yllätysmomentin postin saapumiseen saakka, niin älä katso tätä blogia tarkemmin ennen sitä!Kuvan laitan varmuuden vuoksi vasta tekstien perään, ettei pomppaa heti silmille blogia avatessa. :)








Tänään siis ompelin pari pipoa ystäväni lapsille kevääksi. Vihdoinkin sain tehdä poikamaisen pipon kera auton kuvan. Sain itselleni vapaat kädet ideoida ja toteuttaa kaiken värimaailman ja kuvan suhteen. Ennakkotietona oli, että kevääksi pojalle on ostettu Lindexin turkoosi haalari, johon pipon olisi hyvä tietenkin sointua. Päätin ommella omenanvihreän pipon, kera turkoosin auto-applikaation. Mielestäni piposta tuli kiva, toivottavasti sopii käyttäjälleen ja on mieleinen (äidille).

Pipoa tehdessä minulle kävi pieni mittavirhepaholainen ja tein liian pienen pipon. Eli jos jollakin on tarvetta tuollaiselle vihreälle pipolle (saman väri siis, kuin kuvassa oleva autopipo), kokoluokaltaan noin 44-46cm, saa ilmottautua. Kuvaan pääse  vielä itse vaikuttamaan, koska en ehtinyt applikoida sitä ennen tarkistusmittailua. Pienen nimellisen korvauksen pyydän kyllä piposta, mutta se on täysin neuvoteltavissa ja sarjassa "muutama euro".

Pienen tytön pipoon olikin sitten selkeämmät raamit; koko n.50cm, valkoinen mansikkapipo. Samanlainen isommassa koossa siis, kuin aikaisemmin Neelalle ja eräälle pienelle tyttöselle toteuttamani pipot. No, sellainen siis ommeltiin!

Tosiaan, tuollainen vihreä pipo, koossa 44-46, vielä vailla applikaatiota olisi täällä vapaana. Tarvitsisitteko te sellaisen. Pipo on ommeltu kaksinkertaisesta kotimaisesta puuvillatrikoosta.

Tyttömäinen mustekalapipo

Tänään päiväunien aikaan valmistui eri mallinen pipo, mustekalan kuvalla. Tai toivottavasti tuon kuvan tunnistaa mustekalaksi...?

Pipon kuvaaminen tytön päässä oli muuten mielenkiintoista puuhaa. Lahjoin maissinaksulla, että pysyisi paikallaan eikä repisi pipoa pois päästä. Mutta aika kehnoin lopputuloksin siltikin. Pipo oli niin kiva repiä päästä ja halailla sitä. <3

Semmoista. Kohta lähdetään kirppispaikka tyhjentämään ja tili tekemään.

Just innostuin näiden pipojen tekemisestä, mutta enhän minä voi upottaa tuota tyttöä pipo paljouteen... Täytyisi alkaa etsimään adoptiokoteja ylimääräisille pipoille. :D

Mansikkapipoa vielä...

Tällaisen huonon kuvan sain nappastua Neelasta pipo päässään. Ei ollut aamu-unille valmistautuvan tyttelin mielesitä puuhaa pipon sovitus ja mannekiinina olo. Mutta pipon malli tuossa ainakin näkyy nyt.

Mansikkainen kevätpipo

Tänään päiväuniaika on hyödynnetty kevät asusteisiin. Tässä kaksi valmistunutta mansikka pipoa, materiaalina kaksinkertainen vahva puuvilla trikoo (Triteks). Toinen jää meille ja toinen menee lahjaksi, mikäli se lahjottavalle kelpaa. :)

Valmistui myös yksi vaaleanpunainen, saman mallinen pipo, mutta se on vielä vailla kuvaa, joten ei vielä kuvaa siitä. Palataan myöhemmin sen pipon merkeissä.



Nyt lähtö mammamaanantaihin!

Bää-bää, lampaitani...

Tänään olen saanut hiukan aikaan ompelukoneen ja saumurin ääressa. Jälleen paita ja kenellepä muullekaan, kuin Neelalle!
Piirtelin eläimiä ja ainut, mikä oli toimiva idea mielestäni, oli kuva lampaasta. Ja koska halusin taas jotain erilaista tähän lammasaplikaatioon, niin tein sille irtonaiset jalat. Paidan kaava on sama, kuin leijonapaidassa, eli Ottobre 1/-11 -numeron peruspaita, koossa 74cm. Kauluksen tein paitaan tällä kertaa hiukan eri tavalla kiinnittämällä.

Näistä tekemistäni töistä varmaan huomaa hyvin, millaisista lastenvaatteista tykkään. Pitää olla VÄREJÄ, selkeitä muotoja ja simppelejä malleja. Pukeminen ja riisuminen täytyy olla helppoa ja jos vaatteesta löytyy joku yksityiskohta, on se kaiken työn arvoista.

Voi kun osaisikin piirtää kunnolla ja keksisi lisää kivoja eläinaiheisia juttuja. Muita kuva-aiheita on nytkin mielessä, mutta näihin eläinjuttuihin saa tehtyä niin kivoja yksityiskohtia, niin muut aiheet ei nyt kiinnosta ihan yhtä palon.

Tähän paitaan voisi kyllä surauttaa jonkinlaiset pöksytkin. Kiva haaremihousu-kaava tuolta ainakin löytyisi, tosin en tiedä, miten sellaiset tähän paitaan istuisi. Millaiset housut sinun mielestäsi tähän passaisi parhaiten?

Laitetaan nyt vielä kuva käyttäjänsä päällä (vaikka kuvaaminen olikin yhtä tuskaa, koska vihaan salamavalo-kuvia ja oli jo sen verran hämärää, että kuvien valoittuminen vei hetken ja Neela ehti heilua siinä ajassa ties kuinka paljon):

Miltä näyttää?

Leijonapaita

Vaippa"tehtaaseen" tuli tänään vaihtelua, ettei vallan ala se homma puuduttaa. Ideana tämä paita on muhinut jo pitkään ja nyt sen päätin toteuttaa. Kaavana paitaan on Ottobre 1/-11 lehden peruspaidan kaava, koossa 74cm. Kankaana yksivärinen Nanson valmistama trikoo ja hihansuu- ja kaula-aukkoresorit Triteksiltä. Leijona-aplikaatio on itse piirretty. Leijonalla on irtoneinen häntä, saa nähdä, kuinka kovan repimisen kohteeksi se joutunee.

Paidan pääsin ennen aplikointia sovittamaan ja sopivaksi toteamaan. toivottavasti tuo leijona ei ole liikaa kainalossa piilossa käytössä.

Kettuilua mekon merkeissä

Tällainen tänä iltana. Kuva on huonoa laatua, huomasin, että asettelin mekonkin ihan toispuoleisesti kuvaan. Ja napit puuttuu jälleen, jää suosiolla huomiseksi hommaksi. Aplikointi onnistuu näköjään kerta kerralta paremmin. Nyt jo kehtaa sanoa itse tehneensä tuon. :D

Olihan homma, mutta tulipahan tehtyä. Onneksi niin, olen nimittäin melkosen tyytyväinen lopputulokseen!

Miltäs näyttää?

Suurten pettymysten muuttuminen kivoiksi haalareiksi

Edestä

 Ja samat pökät takaa.


Nämä siis ne haalarit, joita aikaisemmin manasin. Nyt uudella tarmolla tartuin näihin (ja uuden vetoketjun kera, se aikaisempi oli todellakin liian jytky!) ja vihdoinkin tuli valmista. Ainut mikä nyt harmittaa on, että näissä on noita aikaisemmin jo harjoittelemiani aplikointeja, nyt toteuttaisin ne hiukan tosin. No, itsekriittisyys lienee se pahin kritiikin muoto, joten eiköhän nämä meillä kuitenkin käyttlln tule. Malli näissä haalareissa vaikuttaa ihanalle. Kaavahan on Ottobren, koko 74cm. Reilulle tuo koko vaikuttaa, Neelan tämän hetken koko on vaatteissa 74cm ja luulen että tuo on kuitenkin vielä hiukan reilu. Huomennapa tuon näkee, kun pääsee haalari sovitukseen.

Takana niskassa haalareissa muuten "merkkilappu", eli "Homemade". Näitä on kiva lisäillä, niin saa oman käden jälki näkyä reilusti. :)

Miltäs näyttää? Näyttääkö 5 kertaa puretuille ja uudelleen ommelluille?

Sydämelliset housut

Taas on aplikointia harjoiteltu. Olen ihan ok tyytyväinen. Housut ovat osa settiä, joihin on siis tulossa vielä paita, tuosta raidallisesta trikoosta, mistä sydänaplikointi on valmistettu noihin housuihin. Nyt haaveilen jo tosissaan haastavammista aplikoinneista!


Lisäys: Kaava näihin housuihin on omani. Koko luokka noin 80cm, eli kasvunvaraa löytyy vielä!

Jotain lähes onnistunutta ja melkein valmista!

Tällainen tänään päiväunien aikaan. Napit olkapäiltä puuttuu vielä, syystä että sellaiset täytyy vielä käydä ostamassa.

Olen jo pitkään etsinyt täydelliset liivimekon kaavaa. Sellaista ei ole tullut vastaan, joten tänään tyttären vedellessä sikeitä ulkona vaunuissaan, piirsin sellaisen! Haasteelliseksi asian teki tietenkin se, että mittoja en käyttäjästä päässyt kesken unien ottamaan.

Olen vallan tyytyväinen, helma on suora (!) ja ompeleet lähes paikallaan. Aplikoinnissa on vielä paljon opettelua, mutta ihan kiva tuokin on. Tähti on muuten tarkoituksessa tuollainen epäsymmetrinen, ihan vapaalla kädellä piirretty sekin. No, ainakin nämä vaatteet on niitä uniikkeja, käsin tehdyn näköisiä!

Näitä mekkoja voiskin tehdä lisää, koon ja mallinkin pääsin jo kokeilemaan käyttäjälleen sopivaksi.

Nyt nappikaupoille!

Pettymyksiä

Eilinen ompeluprojekti käynnistyi kohtalaisesti. Ihanat sydänkuvioin aplikoidut haalarihousut oli syntymässä, kunnes tuli viimeinen vaihe, vetoketjun ompelu. Enää ei ole haalarihousujen ompelu yhtään mielekästä puuhaa! :D Olen purkanut jo neljästi, kangas ja eteenkin ompelijan hermot kärsii ja puran vielä ainakin kerran! Pah! Mieleni tekis niin nakata nuo nurkkaan ja aloittaa uudet projektit. Mutta sisu ei anna periksi. Aloitan siis jälleen purkamisen...