Aurinkoa, sydänpipoa ja kestopeppuvauvaa

Ihana aurinkoinen (joskin melkoisen kylmä) kevätpäivä ja aamutoimet tehtynä 2-vuotiaalle, vauvalle ja itselle, sekä lounas valmiiksi keitettynä ennen aamu kymmentä. Mitä silloin tehdään? No tietenkin lähdetään ulos nauttimaan siitä auringosta!

Vauva vaunuihin ja suunta kohti lähellä olevaa leikkipuistoa. Vauva nukahti heti vaunuihinsa (ihanaa, kun on jälleen hyväuninen vauva!) ja sain keskittyä täysin Neelan leikkeihin. Kiikuttiin, laskettiin mäkeä, ratsastettiin leijonalla, tehtiin hiekkakakkuja ja kerättiin käpyjä. Lopuksi etsittiin kaksi keppiä, jotka tuodaan tuliaisiksi talonvahdeillemme (Neelan tärkeä, omakeksimänsä, homma). Puistossa en valitettavasti älynnyt ottaa kuvia nyt.

Keppien peritoimituksen jälkeen jäimme vielä tuokioksi leikkimään kotipihallekin. Kannoin esille vanhan muovisen liukumäkihirvityksen, joka sai suuren suosion Neelalta. Siinä laskettiin monet kymmenet laskut. Miten tuollainen hirvitys voikin olla noin mieluinen?

Kuvailin vähän Neelan laskupuuhia ja samalla huomasin, että näistä kuvista voi bongata yhden viimeaikaisista ompelutöistäni, eli pikatikkinä tätä KappAhlin kevätpukua varten tehdyn sydänpipon. En nimittäin löytänyt yhdestäkään monista läpikäymistäni kaupoista väreihin sopivaa päähinettä, joten oli "pakko" tehdä tuollainen pikana (kun sitä ompeluaikaa ei nykyisin ole samassa mittakaavassa, kuin ennen). Malliltaan pipo on ihan perus neliöpipo, sydänapplikaatiolla. Päällinen on mustaa trikoota ja sisällä punainen trikoo vuorena. Sydänapplikaatio on samaa punaista trikoota, kuin vuorikin.

Kylläpä olikin mukava tulla aurinkoisen ulkoilun päälle valmiille nakkikeitolle. 



Lopuksi kuva vielä kestopeppu vauvastamme. :)
(Vaippana ompelemani sisätäyttövaippa ja päällä Ruskovillan lyhytlahkeiset villahousut)

Vauvan pesä

Tänne meille odotetaan pientä tuhisijaa nukkumaan.

Kehikkona tässä on äitiyspakkauslaatikko, sisäpuolelta reunat on pehmustettu ja verhoiltu valkealla puuvillakankaalla. Myöskin ulkopinta on verhoiltu puuvillakankaalla ja kyljissä kulkee kujat liinoille, minkä varassa kehto keinuu katosta. Kehdon liinat on ommeltu myöskin samasta kankaasta. Ylhäällä liinoissa on stoppariompeleet, ettei kehto pääse kaatumaan (=ettei liina luista). Kehdon suorassa olemisen takaamiseksi (=säätövaraksi) laitoin  toiseen liinoista pituuden säätämistä varten tuollaisen metallisen lukon (toinen liina on vakiomittainen, johonka nähden toisen liinan pituus säädetään tasan). Katossa on koukut, jotka on porattu kattokoolauksiin. Yhden koukun kantavuudeksi oli ilmoitettu 150kg, eli kaksi koukkua kantaa sen 300kg. Eiköhän nuo siis yhden vauvan painon verran kannattele. :)


Olipahan pähkäilyä, kuinka tämän toteuttaa TURVALLISESTI ja nätisti. Tyytyväinen olen kuitenkin lopputulokseen. Toimivuus testataan toivottavasti aikaisintaan parin viikon kuluttua, viimeistään reilun kuukauden päästä.

Vielä täytyy alkaa tekemään kauniit liinavaatteet tuonne pesään.

Pitkästä aikaa päivitystä

Hengissä ja yhdesssä kasassa ollaan edelleen! :)

Viime aikoina olen keskittynyt tekemään, en niinkään kuvaamaan ja bloggaamaan. Laitetaan nyt kuitenkin parit projektit kuvina esille, eli pieniä kestovaippoja vauvalle (Sisätäyttö "Nalle Nöttösiä") ja liivinsuojia hyväntekeväisyyteen (HOPE-yhdistykselle jaettavaksi uusille äideille). Näitä liivinsuojia on tässä vain murto-osa tehdyistä, olen ommellut isot kasat myös itselleni, sekä lahjoittanut tarvitsijoille muutenkin.

Noista kestoliivinsuojista tulikin mieleen, että HAASTAN teidät kaikki ompelevat ihmiset tekemään noita liivinsuojia lahjoitettavaksi Hope-yhdistykselle( http://www.hopeyhdistys.fi/ ). Mitään aikarajaa tuolle keräykselle ei ole. Tärkeää työtä tekevät ja tässäpä oiva tapa päästä eroon varsinkin vaippaompeluista syntyneestä ylijäämäpalasta. :) Itselle palkaksi hyvä mieli!


Mitäs meidän pieni neiti puuhaa, kun äiti puuhailee omiaan. No, hän on niin isoa neitiä, että leluiksi löytyy jo äidin korkeakorkoiset saappaat, joilla voi steppailla ympäri taloa. :D

Hui, HAI!

Tällainen yritelmä. En ole ihan varma, tykkäänkö tästä edes. Neela vaan on kalafani, niin täytyi edes yrittää.  Ottobren kaavalla, koko noin 86-92cm. Kankaat ja resorit Triteksiltä. Hai-applikaatio omasta kynästä lähtöisin.

Sydämellinen raitasetti

Tyttö kasvaa kohisemalla ja uutta päälle pantavaa tarvitaan. Tällainen setti valmistui tänään, eli sydän applikoitu raitapaita trikoosta ja mustat legginsit myöskin trikoosta. Kokoa setillä on noin 86-92cm. Kaavat on muunnellut ottobren kaavat. Kuvissa hihansuuresorit on käännetty kertaalleen, eli kasvunvaraa vaatteista löytyy hiukan. Kankaita on tuolla leikattuna lisääkin, täytyy siis antaa koneiden laulaa, jotta saa tyttöselle lisää oikean kokoista päällepantavaa. :)


Kankaat on ostettu Triteksin palalaareista.

Makuupussin tuunaus

Olen ihastellut muiden blogeissa näitä tuunattuja äitiyspakkauksen makuupusseja. Näinhän näistä saa paljon enemmän omaa silmää miellyttäviä pienellä budjetilla.

Eilen käytiin Ikeassa teho-ostoskierros ja mukaan tarttui makuupussia ajatellen tämä ihana puuvillakangas. Hintaa kankaalle tuli noin 7e ja itseasiassa koska ostin vain arviomäärän kangasta, niin sitä on tuolla vielä jäljelläkin mukava määrä. Täytyy miettiä, mitä loppu kankaasta keksisi tehdä. Ihana kuosi ja oikein huutelee ompelemaan itseään. :)

Tuunaus oli yllättävän helppo homma ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Näin muuttui vuoden 2007 äitiyspakkauksen makuupussi kertaheitolla enemmän meidän näköiseksi. Varmasti tulee kyllä käyttöön, kunhan vauva syntyy!

Pitkästä aikaa ompelua

Tämän haalarin ompelu on ollut jo pitkään mielenpäällä. Vihdoinkin sain ryhdyttyä tuumasta toimeen. Kangaskaapin sisältö oli aika niukka tällaista ajatellen ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi punainen collegekangas. Punainen ei kuulu omiin lemppareihini, mutta ruskeilla resoreilla ryhditettynä tuosta sai ihan mukavan kokonaisuuden aikaan. Hiukan joutui käyttämään mielikuvitusta apuna, koska collegea oli aika niukkamittaisesti jäljellä, joten haalarissa on pitkät lahjeresorit (kuvassa resorit on taitettu kahtia, eli kasvuvaraa on muutamat sentit haalarissa).

Haalari on kokoa 86cm ja tosiaan hiukan pidennetyillä lahkeilla. Meillä on menneillään kasvukausi ja housujen puntit uhkaa jäädä lyhyiksi. Eli täytynee tilata lisää kankaita ja alkaa uusimaan housuvarastoa!


(Ps. Keskittynyt mallineito kateselee poseerauksen aikana Helina Keijua dvd:ltä.)

Muutamat ompelut lähiajoilta

Hitsi, kun en saa aikaan nykyisin blogata noita ompeluksiani. Ei sillä, ei niitä niin mahdottomasti ole edes syntynyt viime aikoina. Laitetaan nyt kuitenkin parit jutut esille viime viikoilta, mitä olen muistanut kuvata. Pitäisi kyllä muistaa enemmänkin kuvata...

Eli perus collegehousut, koossa 80/86cm (oma kaava, kankaat Triteks, applikaatio Sampsukan trikoosta leikattu) ja pallopaita, koossa 80/86 (oma kaava, kankaat Sampsukka, hihansuissa ja kauluksessa joustokanttinauha).

Talvi tulee, oletko valmis?

Meillä ei olla ihan vielä valmiita. Tänään kuitenkin otettiin taas pieni askel kohti onnistunutta talvipukeutumista, kun äiti piiiitkän ompelutauon jälkeen teki kokeiluversion kypärämyssystä. Meidän kaikki viime talviset myssyt on pieniä, joten kypärämyssyjä saa muutamat ommellakin talven käyttöön. Kaavana myssyyn toimi ottobren ilmaiskaava jonkin verran muokattuna (mm. kaulaosaa pidensin melkoisesti, jotta suojaa kaulaakin kunnolla). Onnistunut kokeilu, eli tällä kaavalla tehdään vielä muutamat myssyt sarjatuotannolla.

Turkin matkalta ostimme Neelalle syötävän suloisen villakangastakin, josta ei valitettavasti tähän hätään löydy parempaa kuvaa, kuin pikainen kännykkäräppäys. Kelvatkoot tähän hätään.

Voisin joku päivä kuvailla meidän muunkin talvivarustelun ja esitellä sitä hiukka täällä blogiassa. Varusteluumme kuuluu ainakin 3 toppahaalaria (kaksi vedenpitävää ja yksi perustoppis) ja neljät talvikengät. Lisäksi on tietysti asusteita, joskin niissä on vielä hiukan puutteita, jotka täytyy tässä vielä paikkailla. Etsinnässä on vielä myös toinen siistimpi  (ja lämpimämpi) takki talveksi kauppareissuja varten.

Mekko

Eilisen pikatikin verran voisi ompeluja päivittää. Eilen ompelin aikaisemmin lupaamani tilausmekon (kankaasta, joka on aikaisemminkin vilahdellut blogissa toisena mekkona ja takkina) ja viime hetkillä kiikutin kipeän lapsen kanssa postiin. Olin luvannut, että mekko on ennen vko 29 perillä tilaajalla, joten kiirettä piti. Tänään sain mailia ja oli kuulema ollut mieleinen. Onneksi! Hieman meinasi panikoitututtaa lähettäessä.

Huonon kännykuvan ehdin mekosta näppäämään kiireessä, muita muistoja siitä ei jäänytkään. :)

Mekko on kokoa n.68cm, kaava on omani ja kangas siis Marimekon "Kanteleen kutsu".



Loppu"kevennyksenä", huono kuva (jälleen kännykkälaatua) pienestä korvatulehduspotilaasta, joka on kovasti lähdössä ulos tekemään hiekkakakkuja. Hatunkin oli itse laittanut päähänsä, hienosti olikin onnistunut!

Pallopaita

Kangasvaraston tuhojaiset jatkuu. Tänään Neelan päikkäreiden aikaan leikkelin yhden t-paidan Neelalle ja 3 vauvakokoista paitaa ystävien tulevia vauvoja ajatellen lahjuksiksi. Ihana saada noita pientäkin pienempia kangastilkkuja hyödynnettyä vielä ja ommella iloisen värisiä lasten vaatteita! Ompeluhommiin en tänään muuten ainakaan vielä ehtinyt (Neela roikkuu välillä housun lahkeessa huutaen, kun ompelen, ei mitään rentouttavaa puuhaa...), mutta pikatikkinä surautin neitokaiselle uuden kesäpaidan. Kiva tuli mielestäni. Uutena juttuna itselleni laitoin hihansuihinkin resorit huolittelemaan, tuli kyllä jotenkin siistimpi lopputulos tällä tavalla.

Mutta siis, tässäpä neiti iloinen, uusi paita päällään.

Vauvalahja ystävälle

Ystävä avovaimoineen odottaa pikkuista vauvaa syntyväksi. Ollaan jo yli lasketun ajan, eli pieni voi syntyä koska vaan. Tänään huomasin, että tietenkin pienelle täytyy tehdä jotain lahjaksi, onhan hänen syntymisensä suuri ihme! Hyökkäsin siis kangasvarastoille ja päätin hyödyntää niitä pikkuruisia kankaanpaloja, joita en ole raskinut nakata menemään, vaikkei niistä enää Neelan kokoisia vaatteita saakaan tehtyä. Sampsukalta tilattua sukellusvene-trikoota löytyi pieni pala, muttei siitä saanut ihan koko paitaa tehtyä. Täytyi siis improvisoida (koska minusta tuo kangas on niin ihana ja sopii kummalle vaan, tytölle tai pojalle). Tein siis paitaan etukappaleen valkoisesta trikoosta ja applikoin yhden sukellusvene-kuvan eteen koristeeksi.

Paidalle kaveriksi tein perus collegehousut, ruskeasta collegesta. Tein vyötärölle korkean resorin, sen voi taittaa sitten mieleiseensä pituuteen. Lahkeeseen myös resorit, pysyy paremmin lahkeet paikallaan, vaikka aluksi olisikin hiukan pitkät lahkeet. Kangas on ostettu Triteksin palalaarista joskus aikaisemmin, samoin kuin resorit sekä paitaan, että housuihin (samaa resoria molemmissa).

Nämä vaatteet ovat kokoluokkaa noin 62cm. Toivottavasti ovat tulevien vanhempien mieleen ja päätyvät käyttöön!

Mekko hempeilyä

Isimies kotiutui tänään töistä ja ilmoitti, että nyt alkaa äidin ompeluaika. Kiiren vilkkaa siis koneiden ääreen ja tekemään jotain valmiiksi leikattujen pinosta valmiiksi. Nykyisin siis en pysty ompelemaan enää Neelan nukkuessa, koska käynnissä olevan remontin vuoksi ompelupiste on siirretty ohuen seinän päähän Neelan nukkumapaikasta ja pelkään että hän heräisi koneiden ääneen. Siksipä Neelan nukkuessa sunnittelen, kaavottelen ja leikkaan kankaita valmiiksi.

Tänään toteututin Neelan valitsemasta kankaasta mekon. Tulisi vaan ne helteet takaisin, me ollaan hellevaatteiden kera valmiina!

Viimeinen auringonkukka

Nyt on tuhottu loputkin tuosta herkullisesta auringonkukka kankaasta. Viimeisistä paloista syntyi Neelalle mekko. Malli on sama, kuin aikaisemmin keväällä tekemässäni pallo- ja kettumekossa. Hyvin riitti kangas usempaan vaatteeseen, ottaen huomioon, että tilasin sitä vain 60cm pätkän. Aika tarkoin tuli kyllä hyödynnettyäkin, niitä harvoja kankaita, mikä ei alkanut työstäessä kyllästyttämään jo toisen vaatekappaleen kohdalla. Meillä on ainakin aurinkoinen kesä tiedossa, ainakin vaatteissa paistaa, jos ei muuten. :)

Mekko on kokoluokkaa n.80cm. Kaava on omani ja kangas Lasten metsolalta.

Auringonkukka cabrit

Tänään aamulla surautin eiliselle jämäpalatunikalle kaveriksi samaa sarjaa cabrit. Kiva asukokoneisuus tuli mielestäni. Sopii hyvin myös värinsä puolesta tuonne ihanaan aurinkoiseen kesäsäähän (jossa tosin uskallamme ulkoilla vasta myöhään iltapäivästä, silloinkin pihan varjoisilla puolilla).  :)