lauantai 15. syyskuuta 2012

Perintöä pikkuveikalle

Meillä asustaa täällä iso ja taitava pikkutyttö. Niin taitava myös jo vaippatouhuissa, että niitä ei tarvitse enää harrastaa. Ollenkaan!

Päiväkuivaksi Neela oppi tuossa parisen kuukautta sitten. Ihan yllättäen. Vaipat olivat järestään kuivia ja tyttö pyysi itse potalle. Hienoa, noin helpolla pääsimme päiväkuivuuteen.

Yövaipan ajattelin olevan ison työn takana ja tarkoitus olikin, että annan sen  olla vielä hyvän tovin. Mutta tässäkin Neela osoitti ihailtavaa itsenäisyyttä ja päätti vaan alkaa lennosta yökuivaksi. Yövaipat on olleet kuivia nyt viisi yötä peräkkäin. Vielä kaksi yötä ja sen jälkeen meillä mennään nukkumaan "pienissä housuissa" (Neelan sanoja lainatakseni). Ja tytölle on luvattu myös kauppakierros, ostamaan uusia alkkareita nippu. :)

Tällaista perintoä meillä jää nyt sitten pienelle veljelle




Näitä kumpaakin kuosia löytyy isot kasat. Onneksi seassa on myös poikamaisempia juttuja.
Tässä pientä todistusaineistoa.




Kaikki periytyy Eetulle. En jaksa nähdä vaivaa laittaa tyttökuoseja kiertoon ja alkaa hankkia tilalle poikamaisempia juttuja. Hyvin on Neelallekin kelvanneet autot ja avaruusjutut, miksi ei Eetulle kelpaisi pinkit tassut ja vaaleanpunapohjaiset lintuset. :D

1 kommentti:

  1. Mahtavaa, Neela :)
    Useinhan puhutaan, että uusi vauva saa isosisaruksen taantumaan taas vauvaksi, mutta Neelan kohdalla näin ei tosiaan ole käynyt! :)

    Kun meidän poika oli pikkuvauva, en olisi kuvitellut että voisin pukea tuollaisia tyttömäisempiä vaippoja hänelle, mutta nyt se tuntuu ihan höpsöltä! :D Eniten toki puen sukupuolineutraaleja vaatteita, mutta enää ei töki poika- tai tyttökoodatut värit niin pahasti. Mekkoa tai tunikaa en kyllä silti pojalle pue, en ainakaan ennen kuin hän itse pyytää ;)

    VastaaPoista